Kirjoitettu: 10.3.2022
Kirjoittanut Jani Turku
Hiljaisuudessa on voimaa – myös ryhmässä työskennellessä. Hyvä fasilitointi yhdistää sekä yksilön pohdiskelua että yhdessä tekemistä ja takaa molemmille työmuodoille riittävän rauhan. Meissä kaikissa on introverttiä ja ekstroverttiä, se näkyy parhaiten käyttäytymisessä. Kun introvertti haluaa miettiä hetken ja sanoa sitten vasta mielipiteensä ääneen, ekstrovertti ottaa jo tilan haltuun ja puhuu ajatuksiaan julki. Parhaiten tätä eroa kuvaa Daniel Kahneman kirjassaan Ajattelu nopeasti ja hitaasti (eng. Thinking Fast and Slow). Ekstroverttinen käytös hyödyntää vahvemmin systeemi ykkösen ajattelua ja introverttinen käytös taas Kahnemanin systeemi kakkosta. Fasilitoinnin ja sisällön kannalta on pelkästään hyvä, että on olemassa erilaisia ajattelijoita ja erilaisia näkökulmia, ja on suorastaan fasilitaattorin velvollisuus varmistaa kaikille mahdollisuus tuoda ajattelunsa ja näkökulmansa osaksi yhteistä tekemistä.
Ryhmäprosesseissa on olennaista antaa kaikille erilaisille ajattelijoille tilaa. Hyvä fasilitointi tähtää tekemiseen, mutta jos pohjatyö, eli nykytilan tai kokonaisuuden hahmottaminen tehdään huonosti, päädytään helposti tekemään vääriä asioita. Ryhmässä yhdessä tehdessä ekstroverttinen käytös helposti dominoi ja moni introverttinen käytös, eli pohdinta ja rauhallisempi mielipiteen muodostus, saa liian vähän tilaa. Hiljaisuudessa on voimaa, sen avulla kaikki saavat aikaa pohtia ja tasoitetaan käytöksien eroja.
Erilaisten käytöksien ja luontaisten piirteiden eroja voidaan tasoittaa fasilitoinnilla. Fasilitoijana annat osallistujille mahdollisuuden ajatella, kun rakennat mukaan joko miettimistä tai kirjoittamista vaativia yksin tehtäviä osuuksia. Kun huomioit fasilitoinnissa erilaiset osallistujat, pääsee jokainen käyttämään luontaisia vahvuuksiaan ja osallistumaan paremmin omana itsenään ja haluamallaan tavalla. Näin saat parempaa sisältöä ja sivutuotteena rakennat ryhmän psykologista turvaa ja ryhmän yhteenkuuluvuutta.
Ideaperjantai: Hyödynnä hiljaisuutta
Kun fasilitaattori kysyy kysymyksen, ajatuskulku osallistujalla menee jotakuinkin näin:
Hän kuulee kysymyksen ja sisäistää, mitä kysyttiin.- Järjestää omaa ajatteluaan ja alkaa muotoilla mahdollista vastausta.
- Monesti hän vielä miettii erikseen, haluaako sanoa näitä pohdintojaan ääneen, ja
- Muotoilee vastauksen ääneen tai kirjallisena.
Kaikkeen tähän kuluu hyvin luonnollisesti aikaa, lähitoteutuksissa menee helposti 30 sekuntia. Kun kysyt kysymyksen, älä edes kuvittele vastaavasi siihen itse vaan osoita kehonkielellä ja omalla tekemiselläsi, että on erittäin ok pohtia. Etätoteutuksissa voi sanoa ääneen esim. ”Lahjoitetaan linjoille hiljaisuutta, jotta kaikilla on mahdollisuus miettiä rauhassa” tai ”Mietitään kaikki rauhassa vähintään minuutin ajan ennen kuin kukaan vastaa esitettyyn kysymykseen ääneen”.
30 sekunnin sääntö: kun fasilitoijana kysyt kysymyksen, pidättäydy vastaamasta siihen itse ja odota ainakin puoli minuuttia.
Hyödynnä hiljaisuutta seuraavilla tavoilla:
- Pyytämällä osallistujia pohtimaan kysymykseen vastausta ensin itse ja samalla antamaan muille pohtimisrauhan.
- Pyytämällä jokaista kirjaamaan ylös tärkeimmän opin päivästä tai keskeisimmän pointin ylös ja jakamaan sen muille vasta pyydettäessä.
- Käyttämällä kiertävää paperia (tunnetaan myös nimellä ketjukirjoittaminen tai brainwriting).
Ideapakan blogista löytyy tätä tukevia menetelmiä aikaisemminkin, kuten Hyviä kysymyksiä ja Ketjukirjoitusta.
Ideapakka tarjoaa fasilitointia ja fasilitointivalmennuksia monipuolisesti. Löydät tietoa fasilitoinneistamme täältä. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää!
