Kirjoitettu: 17.3.2023

Organisaatioihin on jäänyt hurjasti “kehittämisen velkaa”, kun pandemian aikana ensin keskityttiin saamaan asiat sujumaan uudessa toimintaympäristössä ja sen jälkeen ylläpidettiin arkea ja kaikki aika kului siihen. Velka on sitä, että asioita olisi pitänyt edistää, mutta kaikki energia ja resurssit on ohjattu arkeen ja siitä selviämiseen. Jossain saattaa olla selkeä tarve uudistuksille ja niitä ei ole ehditty miettiä, saati sitten toteuttaa. Toisaalla strategiakausi on livahtanut puoleen väliin ja oikein mitään tekemistä ei ole suunnattu tavoitteita kohti.

Menestyvän yhteisön tekemiseen sisältyy monesti sama lainalaisuus, eli tehdään kyllä oikeita asioita, mutta niitä samoja oikeita asioita tehdään liian pitkään. Uudistuminen vaatii resursseja ja niiden allokointia sekä uskallusta toteuttaa niitä.

Fasilitoinnissa ja yhdessä kehittämisessä moni on palannut lähitoteutuksiin: kehittämisvelkaa on helpompi taklata naamatusten ja lähityöpajoissa. Tarve kehittää tunnistetaan, ja kehittämisen tarpeeseen on helpompi tarttua, kun ollaan samassa tilassa ja läsnä.  Ideapakan kaksi edellistä blogia, menetelmistä yksin-kaksin-kaikki sekä pallotellaan, palaavat toisaalta fasilitoinnin perusteisiin ja toisaalta menetelmiin, jotka toimivat erityisen hyvin lähifasilitoinnissa. Niin tälläkin kertaa, kun vuorossa on menetelmä selkänoja.

Selkänoja antaa kahdelle ihmiselle luvan ja mahdollisuuden nojata toisiinsa. Koskettaminen voi joissain organisaatioissa olla poikkeus: selkä toisen selkää vasten antaa ihmisille mahdollisuuden löytää koskettamiseen yhteinen tapa ja rakentaa sitä yhdessä. Koskettaminen vaatii aina luottamusta ja tässä sen annetaan syntyä. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Yhteisiä ongelmia ei ratkota aina pelkällä älyllä ja etäyhteydellä, vaan yhteistä tekemistä voidaan tukea aktivoimalla monia eri aisteja.

Ohjeista näin

Selkänoja on purkuharjoite, joka saa osallistujat reflektoimaan, miettimään sekä jakamaan parhaat oivallukset. Tavoitteena on ajattelun kirkastaminen ja uuden ajattelun synnyttäminen. Voit käyttää tyypillisiä purkukysymyksiä, kuten ”Mitä jäi mieleen?” tai ”Minkä opin vien täältä mukanani arkeen?”.

  1. Pyydä osallistujia nousemaan ylös ja kulkemaan tilassa hetken. Pysäytä ja pyydä etsimään pari ja asettumaan hänen kanssaan selätysten.
  2. Osallistujat ovat selkä selkää vasten ja fasilitaattori antaa kysymyksen.
  3. Kuten yksin-kaksin-kaikki -menetelmässä, anna osallistujille hetki aikaa ensin hahmottaa omaa ajatteluaan ja sen jälkeen vasta mahdollisuus vaihtaa ajatuksia.
  4. Anna parikeskustelun kulua sopiva aika, yleensä se on noin 1–3 minuuttia, joskus selkeästi pidempäänkin.
  5. Toista selkänoja-mietintä-parikeskustelusykli haluamasi määrän kierroksia, minimissään kolme kierrosta on todettu toimivaksi.

Jos haluat miettiä vaihtoehtoja monipaikkaiseen työskentelyyn, etänä kosketukselle lähin vaihtoehto on katsekontakti videoyhteydellä. Anna ohjeet katsoa toista lempeällä katseella ja anna purkukysymys. Parityössä, kun toinen on saanut kerrottua ajatuksensa, kuuntelija katsoo lempeästi silmiin ja sanoo: “Minä näen sinut ja ja minä kuulin sinut.” Tästä voi kokeilla pelkkää kuuntelun versiota, jossa yhteys muodostuu kuuntelemalla.

Selkänoja ja 40 muuta fasilitoinnin menetelmää löydät Radikaalin fasilitoinnin ideapakasta. Pakka sopii fasilitoinnin perusteet tunteville, rohkeille kouluttajille, sekä kehittymiskykyisille ryhmänvetäjille ja projektipäälliköille. Radikaalin fasilitoinnin menetelmät tähtäävät täyttämään tavallisen fasilitoinnin jättämää tyhjiötä.