Kirjoitettu: 2.6.2023

Kirjoitettu Tiina Hoskarin haastattelun perusteella, haastattelijana Jani Turku

Ideapakalta on ilmestynyt uusi fasilitoinnin työkalu, joka tiivistää fasilitoinnin ja piirtämisen samaan pakettiin. Lisää pakasta ja tarkempi esittely ovat täällä verkkopuodissa.

Piirustelu on termi, joka pyrkii viemään pois piirtämisen ja kuvaamataiteen mystiikkaa ja alentaa kynnystä käyttää visuaalista ajattelua sekä hyödyntää ylipäätään piirtämistä, symboleja ja metaforia ryhmäprosseissa. Lisäksi piirustelu terminä madaltaa rimaa ihan konkreettisesti tarttua kynään ja tehdä ajatuksiaan näkyväksi piirtämisen kautta.

Tiina Hoskari on kokenut visuaalisen ajattelun ammattilainen sekä pitkän linjan Graphic Recorder sekä kuvittaja, jonka uraa ei voi typistää muutamaan nimikkeeseen eikä yhteen rooliin. Juteltiin Tiinan kanssa tunnin verran piirustelusta, fasilitoinnista ja monesta muusta, ja päätin purkaa juttelut tällaiseen rentoon muotoon, vaikka tämä blogi onkin eikä mikään podcast.

Jani: Tiina, olisi mielenkiintoista kuulla lisää mitä teet?

Tiina: Tällä hetkellähän virallinen työnimike on työhönvalmentaja ja se liittyy piirusteluun siten, että olen visuaalinen valmentaja, eli mä hyödynnän tosi paljon piirtämistä asiakkaiden kanssa. Urapolkuja piirretään näkyväksi tai jos on hahmotusvaikeuksia vaikkapa omasta osaamisestaan, niin teen niitä näkyväksi. Ammatti-identiteetin ja itsetuntemuksen vahvistamiseen tulee käytettyä aika paljon aikaa nykyisellään.

Jos mietitään piirustelua laajemmin, niin mikä siinä on kaikista kivointa? Onko sulla jäänyt mieleen joku tähtihetki asiakkaan kanssa tai joku muu tilanne?

Kaikkein kivointa ylipäänsäkin valmentajuudessa on se, kun asiakkaalla syttyy niin sanotusti valot mökkiin eli hän oivaltaa omasta elämästään tai omasta ammatistaan uutta. Eli mikä on kaikista kivointa? No se valojen sytyttely niihin mökkeihin. Kivaa on myös kun joku huomaa, että piirustelu voi toimia ajattelun, keskustelun ja vuorovaikutuksen välineenä. Hiffaa tavallaan piirustelun metodina.

Tapahtumista tulee mieleen, kun WHO:lla oli globaali kokoontuminen Helsingissä ja fasilitaattoreita oli eri rooleissa yksitoista. Se oli kaunista, kun osallistujien tarvitsee vain ajatella. Olin siellä harjoittelijan kanssa tekemässä visualisointia ja meilläkin oli tukena lääketieteen ymmärtävä toimittaja ja kameramies, joka hoiti valokuvauksen ja videokuvauksen. Kaikilla oli selkeä rooli, mitä kukakin tekee.

Toinen tapahtuma oli EU-konferenssi keskellä Skotlannin ylämaita. Siinä oli kolme päivää aikaa ja se oli kivaa keskustelua ja luontainen kohtaamispaikka, missä ihmiset tuli väliajalla kyselemään ja ihmettelemään. Molemmilla keikoilla toimin ”graphic recorderina” eli livevisualisoijan roolissa.

Sit tulee mieleen ennen kuin unelmoin edes näistä töistä, niin 2000-luvun alkupuolella olin UPM:n konsernihallinnossa riskienhallinnassa töissä. Olin silloin varatyösuojeluvaltuutettu, joka pyydettiin kiusaamistilanteeseen selvittelemään asiaa. Tilanne ei vaan edennyt mihinkään ja jostain sisäsyntyisesti ajattelin, että kokeillaanpa tämmöistä villiä juttua. Pistin niille paperit ja kynät eteen ja pyysin että kuvaa, mistä tää kaikki lähti liikenteeseen. Sen jälkeen kun he olivat piirustelleet, niin käytiin nää samat kysymykset: mitä yhteistä, mitä erilaista, mitä tästä opittiin. Vartti siitä, kun olivat aloittaneet piirtämisen, asia oli sovittu ja se tilanne oli purettu.

Minulla itsellä on piirtämiseen monitahoinen suhde. Lapsena en kokenut olevani mitenkään taitava, mutta en kyllä sen kummemmin muista mitään traumaa sen suhteen. Se vain vähän niin kuin jäi. Kun työssäni rupesin käyttämään luovuutta melkein päivittäin, huomasin piirtotaitoni kohentuneen siinä ohessa vähän kuin vahingossa. Ja vuosia sitten kun olin Tiinan opissa, omaksuin sieltä perusmuotojen ja symbolien käytön, sitä pitää taas ottaa aktiivisemmin haltuun työpajoissa, koska pandemia ja etäfasilitointi selkeästi vähensi treenimäärää. 

Miten sinä Tiina tiivistäisit yhdistelmän piirtäminen ja fasilitointi?

Itse asiassa se on tää Ideapakka. Kun toisaalta fasilitointi on yksi rooli ja yksi tapa katsoa ja sitä voi käyttää niin monella tapaa. Mulla molemmat menee osallistavan johtamisen sateenvarjon alle. Piirtäminen on kapea osa-alue, mutta merkittävä siinä mielessä, että se tukee kaikkia oppijoita. Ja väitän että kaikkia, mukaan lukien näkövammaisia. Tosin silloin ei puhuta enää piirustelusta vaan ylipäänsä metaforien hyödyntämisestä. Suurinta osaa oppijoita ja ihmisiä tää metodiikka yhdistää tällaisenaan ja auttaa ymmärtämään erilaisten ihmisten näkökulmia.

Koen olevani monipuolinen fasilitaattori ja teen monien ryhmien kanssa työtä ihan tussien ja paperin kanssa, silti tämä pakka on tuonut lisäkulmia omaan tekemiseen eli enemmän tehdään ryhmän kanssa ja mietin monipuolisemmin omien fläppien tekemistä ja erilaisia metaforia.

Jos nyt joku haluaisi piirtämisen ja fasilitoinnin ammattilaiseksi, niin mistä lähtisit liikkeelle? Mitkä on ne välineet tai neuvot, mitkä kannattaa ehdottomasti olla mukana?

Vähän toki riippuu mihinkä rooleihin alkaa, mutta mä en välttämättä lähtisi niistä välineistä ensin, vaan miettimään enemmänkin se, että mikä on se oma suunta? Millaisissa rooleissa haluaisit olla tekemässä?

Mulla on yksi asiakas, jota rohkaisin etenemään graafisen fasilitoinnin alalla. Käytiin läpi tilannetta ja hänellä rupesi niinku lamppuja syntymään sinne omaan mökkiin ja nyt hän on tehnyt sitten kokeiluna erilaisia juttuja. Niin minutkin “heitettiin” aikanaan vuonna 2010 vähän niin kuin susien eteen että piirtele. Tuossa on sulle kynät ja ja fläppitaulu ja piirrä sitä, mitä kuulet.

Toiset tekee vesiväreillä ja toiset tusseilla. Tarviit isoa valkoista paperia. Jos haluaa mustaa, ni sitäkin paperia on nykyään saatavilla. Ison seinätilan tarvii, mihin laittaa sen paperin ja mieluummin tosiaan iso paperi kuin pieni. Perusvarusteet on tossa ja sitten vaan rohkeutta lähteä tekemään vaikka se aluksi tuntuiskin siltä, että räpiköi altaan syvässä päädyssä. Ni siitä vaan, eikö niin?

Käytiin Ideapakan kirjoitusprosessin aikana paljon erilaista materiaalia läpi ja todella paljon tietoa on tiivistetty pakkaan. Kun joku kiinnostuu ja syventyy aiheeseen, mitä vinkkaisit, mistä vois lukea lisää? 

Ootas, mä kasaan sulle listan ja linkin ja laitetaan se sit tähän haastiksen perään.

Lisämateriaalia verkossa

Lisäluettavaa

  • Blijsie, J., Hamons, T. & Smith, R. (toimittajat). 2019. ​​The World of Visual Facilitation. The Visual Connection Publishers.
  • Brown, S., Gray, D., Macanufo, J. 2010. Gamestorming: A Playbook for Innovators, Rulebreakers, and Changemakers.
  • Duarte, Nancy. 2008. Slide:ology. The Art and Science of Creating Great Presentations. O’Reilly Media Inc.
  • Haussmann, Martin. 2015. UZMO – Thinking With Your Pen. Neuland GmbH & Co. KG.
  • Haussmann, M., Scholz, H. & Neuland, G. 2015. Bikablo 2.0.  Visual Dictionary. New Visuals for Meeting, Training & Learning.
  • Hoskari, T. & Kotamäki, M.. 2016. Kuvitellen -muistikirja. Toim. huom. Painos loppu, joten lienee eräänlainen keräilyharvinaisuus!
  • Lonka, Kirsti. 2015. Oivaltava oppiminen. Otava. 1. Painos
  • Scholz, Holger. Kommunikationslotsen Scholz & Vesper GmbH & Co. https://kommunikationslotsen.de/
  • Tuominen, Camilla. 2016. Tunne kuvakirja. Tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen. Readme.fi
  • Tuominen, Camilla. 2018. Johda tunteita. Menesty työelämässä. Tammi.