Kirjoitettu: 27.10.2017
Kirjoittanut Katleena Kortesuo
Jokaisesta viestistä näkyy, kenen näkökulmasta se on kirjoitettu. Yksi paljastavista tekijöistä on verbin suunta. Yleensä viestijän ei kannata kirjoittaa omista lähtökohdistaan käsin, vaan hänen kannattaa ajatella asia lukijan kannalta.
Otetaanpa esimerkki. Aikanaan verottaja neuvoi asiakasta Suomi24-palstalla. Aiheena oli veronpalautukset, ja ohje kuului seuraavaan tapaan:
– Liikaa kerrytetyt verot maksetaan takaisin seuraavana vuonna.
Ongelmana oli verbien suunta. “Kerryttää” ja “maksaa” ovat verottajan näkökulma. Sen sijaan asiakkaan näkökulma olisi ollut vaikkapa “maksaa” ja “saada palautuksia”. Lisäksi teksti olisi kaivannut sinä-muotoa:
– Jos olet maksanut liikaa veroja, saat ne palautuksena seuraavana vuonna.
Mieti siis aina asia lukijan kannalta. Tämä ohje ei tietenkään rajoitu vain verbeihin, vaan kaikkeen muuhunkin.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa huoltoasemaverkosto kertoo siirtyvänsä miehitetyistä huoltoasemista kylmäasemiin. Silloin on turha kertoa lehdistötiedotteessa, että “uudistukset parantavat kustannustehokkuutta” tai että “uudistukset parantavat kilpailukykyä”. Sen sijaan pitää sanoa, että “kylmäasemat ovat nopeampia asioida” tai “lisäsimme turvallisuutta paremmalla valaistuksella ja tallentavilla kameroilla”. Lukijan kokemus on tärkeämpi kuin yhtiön.
Vaikka muutat tekstin suuntaa, se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi ryhtyä kaunistelemaan asioita. Jos asia on kiistatta negatiivinen, älä koskaan käytä positiivisia ilmaisuja. On parempi puhua suoraan “hinnankorotuksista” kuin “hinnanmuutoksista”.
Perjantai-idea on blogin vakituinen kategoria. Kerran viikossa esittelemme erilaisia ideoita ja menetelmiä ja niiden sovelluksia kuukauden ideapakasta. Lokakuussa tarkastellaan Katleena Kortesuon käsikirjoittamaa Kriisiviestinnän Paniikkipakkaa.
