Olen viestintäkouluttajana (sosiaalinen media) Turun AMK:n kielikoulutuskeskuksessa. Koulutan tutkinto-opiskelijoita sekä yritysten henkilöstöä Varsinais-Suomen alueella. Koulutukseni toteutan pääosin työpajatyyppisinä ja opiskelijoita ryhmässä voi olla 10-30. Osallistujien osaaminen ja taustat ovat usein varsin erilaiset. Työpajoissa onkin tavoitteena, että osallistujat tuovat osaamisensa esiin ja yhdessä rakentavat siitä edelleen uutta tietoa. Toimin enemmänkin näiden ryhmien sparraajana ja valmentajana kuin opettajana. Valmistuin opettajaksi jo 1995, joten olen käynyt läpi opettajan roolin murroksen. Murroksen olen kokenut iloisena prosessina, jossa olen saanut opetella uusia menetelmiä oppimisen tukemiseksi.

Mervi Varvlahti

Ideapakka koulutuksien tukena

Ideapakasta kuulin ensi kertaa kollegaltani, joka esitteli minulle innoissaan menetelmiä, joita hän oli käyttänyt opetuksessa. Erityisesti minua kiehtoi se, että Ideapakan avulla oli helppo nopeastikin ottaa käyttöön menetelmä esimerkiksi vuorovaikutuksen tukemiseksi opetuksessa. Tilasin oman ideapakan heti tapaamisemme jälkeen, ja siitä lähtien olen käyttänyt siitä yhtä tai useampaa menetelmää jokaisessa koulutuksessani. Tällä hetkellä toteutan useita menetelmiä myöskin virtuaalikursseilla.



Yllättävin menetelmäkortti

Olen vahvasti yhteisöllisten työmenetelmien kannalla omassa opetuksessani. Ideapakassa on hyviä ja helppoja virikkeitä sen tukemiseen. Nämä yhteisöllisten menetelmien kortit ovatkin suosikkikorttejani. Kuitenkin yllättävimmäksi suosikiksi on noussut varsin yksinkertainen menetelmä: Ideaparkki. Sosiaalisen median koulutuksissa nousee esille paljon teknisiä kysymyksiä esim. Facebook -asetuksista, yrityksen omasta tietoturvasta ja some -markkinoinnista. Kysymykset ovat välillä haastavia. Sosiaalinen media jakaa joskus myöskin jyrkästi mielipiteitä. Niinpä otan koulutuksiin ison paperilakanan mukaan ja kiinnitän sen seinälle. Nimeän lakanan Idea-/pulmaparkiksi. Jokainen kysymys, johon en minä tai osallistujat osaa vastata, kirjataan lakanaan. Myöskin esille tulleet ideat, joita ei kuitenkaan käsitellä koulutuksen aiheissa, kirjataan. Päivän päätteeksi päätetään, miten parkkiin jääneiden asioiden kanssa edetään. Samaa lakanaa käytetään jokaisessa ryhmän tapaamisessa. Tämä tapa ei jätä asioita ilmaan, vaan ongelman ilmaannuttua, se kirjataan. Näkyvä kirjaaminen ”sulkee” asian käsittelyn ja siitä on helppo jatkaa eteenpäin.

Oivallukseni on siinä, että näin menetellen koen, että asiat eivät jää ilmaan eivätkä ”häiritse” etenemistä. Kaikki näkevät, että asiat on huomioitu ja ne parkkeerataan vain hetkeksi. Tämä tuo kouluttajalle tietynlaisen rauhan tunteen ja selkeyden, vaikka parkkiin pysäköityisikin useampi asia. Pitkäaikaista parkkilupaa ei myönnetä.

Turun Ammattikorkeakouluun on suunniteltu oma ideapakka heidän graafisilla ominaisuuksillaan sekä heille soveltuvilla menetelmillä. Tämä Ideapakka on käytössä opetuksessa, mutta sitä jaetaan myös lahjana sidosryhmille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *