Kirjoitettu: 19.9.2014

Olen toiminut Ideapajojen oivalluttajana lähes neljä vuotta: Innostanut ja oivalluttanut opettajakolleegoitani ja pohtinut oppimista syventäviä menetelmiä monesta eri näkökulmasta.  Pari viikkoa sitten sain mahdollisuuden pitkästä aikaa olla itse osallistujana opettajien Veso-koulutuksessa. Aivan mahtava tunne, kun pääsee itse tekemään, kokemaan, oivaltamaan ja osallistumaan. Syyskuisen lauantaipäivän parasta antia oli kuitenkin oivallus kasvattajan tärkeimmästä tehtävästä.

Ideapajoissa opettelemme aktivoivia työskentelymenetelmiä, joiden tarkoituksena on poistaa oppimisen esteitä ja raivata tilaa oivaltamiselle. Kun pääsin itse tarkastelemaan koulutuksen antia oppijan näkökulmasta, muistin jälleen hyvin tärkeän tekijän menetelmien valinnan takaa. Millaisilla keinoilla pystymme valitsemaan juuri oikeanlaisia menetelmiä kullekin oppijoille? Tampereella järjestetystä koulutuksesta tärkeimpänä itselleni jäi mieleen jokaisen yksilön oikeus olla juuri sellainen kuin on. Kun ihminen tuntee itsensä hyväksytyksi omana itsenään, hän myös oppii parhaiten.

Erilaiset opetusmenetelmät tukevat turvallisuuden tunnetta, mutta samalla saattavat aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Uusiin opetusmenetelmiin on syytä tarttua tutkivasta näkökulmasta ja osallistaa oppijat menetelmien harjoitteluun. Pienimmätkin oppilaat ovat tietoisia siitä, mikä heistä tuntuu mukavalta ja millaisissa tilanteissa he kokevat olonsa turvattomiksi. Menetelmiä valittaessa on myös erityisen tärkeää muistaa, että opimistilanteessa tärkeintä ei ole menetelmä itse vaan yksilön oivallus.
Kuinka pystyn varmistamaan, että itse kasvattajana annan oppijoille mahdollisuuden tulla oppimistilanteeseen omana itsenään? Onko oppimisympäristöni turvallinen ja ovatko opetusmenetelmäni sellaisia, että erilaiset oppijat pystyvät oivaltamaan asioita? Oppimisympäristöt ovat meille usein valmiiksi annettuja, emmekä pysty vaikuttamaan fyysisiin rakenteisiin. Vanhaankin luokkatilaan saa järjestettyä erilaisia sisustusratkaisuja, jotka mahdollistavat erilaiset opetusmenetelmät. Tärkeintä kuitenkin oppimisympäristöjä muokatessa, on keskittyä oppijan turvallisuuden tunteeseen. Turvallinen olo oppimistilanteessa takaa oppijan herkistymisen uusille asioille sekä ennakkoluulottoman tarttumisen vaikeisiinkin haasteisiin.

Oppimista voi estää esimerkiksi se ettei ryhmää tunneta turvalliseksi. Täläinen tilanne on hyvin yleinen koulussa. Turvattomuus ryhmässä voi viedä oppijan kaiken keskittymiskyvyn oman turvallisuutensa suojaamisen, tuolloin oppiminen ja oivaltaminen on haasteellista.

Hyvillä ryhmäyttämismenetelmillä ryhmän jäsenet oppivat luottamaan toisiinsa ja uskaltavat mokata, kokeilla ja oivaltaa. Tämän jälkeen oppiminen on helpompaa ja oivalluksia syntyy helpommin. Tampereen kaupunki valitsi lukuvuoden 2014-2015 teemaksi Kiusaamisen vastustamisen. Minäkin lupaan olla tänä vuonna turvaamassa oppijoiden oikeutta oivaltaa turvallisessa ympäristössä. Tuntui hyvältä pysähtyä hetkeksi peruskysymyksen ääreen ja hiljentyä miettimään, mikä on tärkeintä?

Kokemuksia Lauran ensimmäisistä Ideapajoista voi lukea täältä.