Kirjoitettu: 4.4.2011


Vuoden 2011 ensimmäisenä Kokeneena oivalluttajana esittäytyy Lauri Järvilehto. Tutustu myös aiemmin esittäytyneisiin kokeneisiin oivalluttajiin.

Lauri kertoo:

Olen metafyysinen tutkimusmatkailija, maailmansalapoliisi ja Sherlock Holmes -fani. Toimin filosofian tutkijana ja kouluttajana Filosofian Akatemia Oy:ssä. Tällä hetkellä keskeisimmät tutkimuskysymykseni käsittelevät ajattelun luonnetta, intuitiivisuutta ja ihmismielen systeemisyyttä: mieltä ei voi nähdäkseni sijoittaa vain pään sisälle, vaan sen toiminta liittyy kiinteästi myös ihmisen ympäristöön.

Lauri Järvilehto on pidetty luennoija,
 joka aktivoi ja osallistaa kuulijoita.

Kouluttajana pyrin siirtämään tutkimustyössä syntyneitä oivalluksia käytäntöön. Vaikka tutkimustyöni on tarkkarajaista akateemista tutkimusta, löytyy sieltä myös paljon tuloksia, jotka voi pienellä vaivalla konkretisoida niin, että niistä on todellista hyötyä myös akateemista tutkimuskenttää tuntemattomalle. Minusta on hämmentävää, että uusimmat tutkimustulokset siirtyvät yhä käytäntöön vuosikymmenien viiveellä. Filosofian Akatemialla pyrimme kaventamaan tätä viivettä: monet koulutuksistamme perustuvat aivan viime vuosina julkaistuihin akateemisiin tutkimuksiin.

Miten käytän Ideapakan menetelmiä?

Aktiivisessa käytössä ovat erityisesti erilaiset miellekartat ja aivoriihimenetelmät. Kun alan kirjoittaa esimerkiksi uutta artikkelia, teen siitä aluksi miellekartan. Ripustan miellekartan vielä seinälle näkyvälle paikalle: näin ajatukset eivät lähde harhailemaan, vaan siirtyvät käsillä olevaan projektiin heti työpisteelle saapuessani. Miellekartan avulla artikkelien kirjoittaminen ja kurssien suunnitteleminen on helppoa ja hauskaa. Ilman miellekarttaa on huomattavan paljon vaikeampaa saada otetta käsiteltävästä asiasta: yksityiskohdat hautautuvat mielen syövereihin.

Myös erilaiset aivoriihimenetelmät ovat kovassa käytössä. Erityisen tärkeää on kritiikittömyyden löytäminen ideointitilanteissa. Ideointi ei voi päästä kunnolla lentoon, jos ideanpoikaset tyrmätään heti alkumetreillä. Tästä syystä on tärkeää, että aivoriihityöskentelyssä jokainen osanottaja ymmärtää välttää kritiikkiä ideoiden keruuvaiheessa.

Koulutuksissa hyödynnän paljon erilaisia osallistavia ja aktivoivia menetelmiä – mielestäni koulutus ei toimi yksisuuntaisena luentona. Itse asiassa edes luento ei nähdäkseni toimi yksisuuntaisesti. Jos ryhmäkoko sallii, pyrin tutustumaan jokaiseen osallistujaan nimeltä. Teen tätä varten jonkinlaisen esittäytymiskierroksen. Toimivimmaksi on tässä osoittautunut yksinkertaisin ratkaisu: kysymys “kuka olet, mitä teet ja mitä odotat kurssilta?” Lisäksi pyrin aktivoimaan vuoropuhelua ryhmän kanssa ja ryhmän keskuudessa.

Olen viime aikoina alkanut ujuttaa jopa akateemisiin konferenssiesitelmiini erilaisia demoja ja osallistavia osuuksia, vaikka ne akateemisessa maailmassa ovatkin harmillisen harvinaisia. Aluksi jännitin tätä aika lailla, mutta saatuani ykskantaan positiivisia tuloksia olen päätellyt, että jopa akateeminen yleisö arvostaa sitä, että esitetty asia linkataan heille myös henkilökohtaisella tasolla.

Suosikkimenetelmäni

Tärkein työvälineeni on ilman muuta muistivihko. Ideat eivät kysy kellonaikaa yllättäessään – ja jos niitä ei poimi saman tien ylös, ne lepattavat tiehensä. Kuten Hector Berlioz on sanonut, jokainen säveltäjä tietää sen tuskan, joka syntyy hyvästä ideasta silloin kun sen unohtaa kirjoittaa ylös. Sama heureka-hetki ei näet välttämättä koskaan yllätä uudestaan. Muistivihko kannattaa pitää mukana kaikkialla. Löysin netistä jopa vedenpitävän vihkon nimeltä AquaNotes, jonka voi liimata imukupeilla kylpyhuoneen seinään suihkun viereen. Näin vaimokaan ei enää valita suihkussa yllättäneen idean tähden kastuneesta lattiasta.

Lue Laurin blogia: http://ajattelunammattilainen.fi/