Kirjoitettu: 1.10.2010
Täällä kirjoittaa Kaisa Pietilä, erityisluokanopettaja (KM) Helsingistä.
Aloitin tänä syksynä monimuotoluokan opettajana. Ryhmäni on pieni ja opetan miltei kaikkia aineita. Olemme siis paljon yhdessä. Rakastan toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä, tunteita, naurua, hulluttelua ja draamaa. Arvatkaa mitä oppilaani rakastavat? Tehtävien tekemistä. Tylsien, mekaanisten tehtävien tekemistä.
Heille on siis noin kuuden kouluvuoden aikana kehittynyt käsitys, jonka mukaan oppiminen on papereiden täyttämistä. Siitä ei ole helppoa oppia pois. Joudun päivittäin perustelemaan, miksi kuuntelemme musiikkia, käytämme värejä, käymme retkillä, pyydämme vierailijoita, nousemme ylös pulpeteista ja opettelemme ruotsin sanoja kävelyretkellä metsässä.
Pidän tärkeänä sitä, että oppilaille perustellaan, miksi ja mitä ollaan tekemässä. Miltei joka päivä palaamme siihen, että kaikkein tärkein asia, on oppia arvostamaan itseä, toisia ja elämää yleensä. Haluan myös rohkaista omien voimavarojen tunnistamiseen ja niihin uskomiseen. Siinä onkin tekemistä.
Olen oppinut, että kaikenikäisillä ihmisillä on valtava tarve tulla kuulluksi.
Menetelmistäni tärkein on se, että jokaiselta kysytään joka aamu : ”Mitä sinulle kuuluu?”
Omien tunteiden ilmaisua voi auttaa esimerkiksi kuvilla, esineillä, väreillä, liikkeellä. Fiilisjana on yksi suosikeistani.
Olen välillä todella hajamielinen, mutta kuulumiskierros ei unohdu koskaan. Oppilaat pitävät siitä huolen.
 |
| Kaisa Pietilä |
Kaisa on osallistunut Ideapakan kehitystyöhön ja jakaa omia parhaita menetelmiään muille oivalluttajille!
