Kirjoitettu: 21.10.2011

Menetelmät eivät itsessään tuota oppimista, vaan ovat välineitä.

Usein oppimisen este voi olla vain negatiivinen ajattelumalli esimerkiksi: ”En opi kieliä. Minulla ei vain ole kielipäätä”

Usein menetelmissä asiasta voidaan tehdä mielenkiintoinen. Kun asiaan on intohimo, oppimisesta tulee hauskaa. Usein ajatellaan, että oppiminen tapahtuu koulutuksissa, mutta ideapajoissa pyritään sen sijaan miettinään millä menetelmillä oppiminen voi olla osa arkista ympäristöäsi.

Oppiminen on tehokasta, kun se perustuu omakohtaiseen tarpeeseen oppia jokin asia. Tapasin
Intiassa asuessani opiskeluaikoinani saksalaisen miehen, johon
rakastuin. Saksasta tuli minulle maailman kaunein kieli, tunnekieli.
Halusinkin oppia tuon kielen mahdollisimman nopeasti. Parikymppisenä
(aikana ennen sosiaalista mediaa) rakensin oppimista tukevat menetelmäni seuraavasti:

  1. Kontekstuaalisuus: Asuntoni kaikkiin tavaroihin oli liimattu post-it lappu, jossa luki esineen nimi
    saksaksi.
    Käytössä oli kolmea eri väristä post-it-lappua: siniset
    maskuliini-sukuisille sanoille, vihreät neutreille ja punaiset
    feminiineille. Kineettistä muistiani hyödynsin sijoittelemalla ruuat
    niiden kieliopillisen suvun mukaan eri hyllyille.
  2. Virittäytyminen/mukautuminen: Kuuntelin Deutsche Welle
    televisiokanavalta maailman uutiset saksaksi. Pidin telkkaria usein
    taustalla auki, jotta aivoni virittäytyisivät saksan kielen nuottiin ja
    rakenteisiin, vaikka ymmärsinkin vain muutaman sanan. DW on siitä hyvä
    kanava, että samat ohjelmat toistetaan vuoron perään englanniksi ja
    saksaksi.
  3. Perinteisesti kielikurssille: Osallistuin työväen opiston
    lukiokursseille kaksi kertaa viikossa, josta sain peruskieliopin ym
    tärkeän teoreettisen tiedon oman oppisympäristöni tueksi. Tie on muuten
    liian raskas, kun taivutusmuotojen välille pyrkii etsimään sääntöjä
    pähkäilemällä ja tekemällä vääriä johtopäätöksiä. Kurssi tarjosi myös
    selkeät oppimistavoitteet ja  vertaistukiryhmän, joka toimi peilinä
    omalle oppimiselle.
  4. Perinteinen pänttäys: Kuljetin puoli vuotta epäsäännöllisten
    verbien luetteloa ja kynää taskussani, josta poimin aina sopivissa
    hetkissä iltatyössäni myyjänä verbin ja sen epäsäännölliset  taivutukset
    kaikumuistiini toistumaan.
  5. Palkitseminen/rankaiseminen: Jääkaapin oveeni nostin viikkoittain tunnettuja ja itselleni tärkeitä aforismeja saksaksi (Ohne Begeisterung ist noch nie etwas Großes geschaffen worden.von Ralph Waldo Emerson). Ennen kuin sain ottaa mitään jääkaapista, minun piti osata yksi aforismi saksaksi, sain siirtää sen pois.
  6. Viestintä: Saksalainen poikaystäväni kirjoitti viestinsä
    niin, että helpot sanat olivat aina saksaksi. Itse pyrin myös
    paikkaamaan lauseistani ne sanat saksalla, jotka hallitsin.
  7. Musiikki: Jokainen fani tietää kuinka helposti idolin
    lyriikat oppii uudelta julkaisulta. Tätä kannattaa ehdottomasti
    hyödyntää. Itselleni Rammsteinin mahtipontinen musiikki kolahti samana
    vuonna ja printtasin netistä Rammsteinin laulun sanat seinälleni.
    Rammsteinin lyyrikoihin kohdistu tuohon aikaan paljon ennakkoluuloja ja
    itselleni tuli pakonomainen tarve hakea omia merkityksiä sanoituksille.
    Nykyisin Youtube tarjoaa tähän  vaivattomamman väylän. (Myös tuttujen slaagereiden seuraaminen karaokeravintolan näytöltä tarjoaa halvalla muutaman uuden sanan!)
  8. Huumori: Omia suosikkisarjoja kestää katsoa  useamman toiston
    ja kulttisarjoista löytää aina uusia nyansseja. Omia suosikkejani
    olivat Simpsonit, South Park ja Frendit, joiden saksaksi dubattuille
    jaksoille nauroin iltaisin.