Kirjoitettu: 12.2.2010

Mikä?
Postikortti tilaisuudesta itselle.

Miten?

Ohjeista kirjoittamaan kortti itselle. Esimerkiksi omissa kouluttajavalmennuksissani annan seuraavia lauseenalkuja:

Oivalsin tänään…

Aion kehittyä kouluttajana/projektipäällikkönä/varastotyöntekijänä…

Seuraavan kuukauden aikana aion hyödyntää tänään oppimiani menetelmiä seuraavasti…

Lähetä kortit osallistujille tarpeeksi pitkällä viiveellä: 3-6kk on sopiva aika. Tässä ajassa osallistujat ehtivät unohtamaan kirjoittamansa kortin. Kun kortti saapuu viimein postissa, sitä on vaikea ohittaa. Kun kortin kuva on tarpeeksi raflaava, voi se löytää tiensä työpisteeseen tai kotona jääkaapin oveen muistuttamaan opitusta.

Miksi?

Postikortti muistuttaa kontekstista, jossa osallistuja sen kirjoitti ja palauttaa siten mieleen myös monia asioita ja käsinkirjoittaminen tekee siitä erityisen henkilökohtaisen. Kortteja on aina kiva saada (vaikkakin itseltään)! Kortin voi kirjoittaa myös koulutukseen määränneelle esimiehelle tai kollegalle.

Oppimispäiväkirjan teho oppimisen jäsentäjänä on kiistaton ja teho perustuu ajatusten jäsentämiseen kirjaamalla esimerkiksi yhteyksien hahmottamista opittujen käsitteiden ja mallien sekä omien kokemusten ja tietojen välillä. Hyödyllisyys ajatusten jäsentäjänä on siinä, että esimerkiksi tavallisessa keskustelussa oman ajattelun ristiriidat ja puutteet eivät välttämättä tule tiedostetuksi, saati kirjattua ylös myöhempää tarkastelua varten. Aukkokohdat omissa käsityksissä huomataan usein vasta kirjoittaessa, kun mietitään asialle perusteltua esittämistapaa.

Oppimispäiväkirjan mainitseminen saa monet näkemään punaista. Eikä ihme, sillä kirjoittaminen on työlästä ja oppimispäiväkirjan tavoitteellisuutta saati palkitsevuutta on vaikea nähdä ajatuksia reflektoidessaan.  Postikortti voi sen sijaan toimia innostavampana ja kevyempänä tapana toteuttaa minioppimispäiväkirja yksittäisestä koulutuspäivästä

Idean postikorttien/kirjeiden kirjoittamiseen sain, kun omissa opinnoissani istuin luentosalissa tylsistyneenä ja kirjoittelin kirjeitä ympäri maailmaa asuville ystävilleni. Kerran kirjoitin brasilialaiselle ystävälleni, kuinka tylsää on kuunnella Paulo Freiren ajatuksia sorrettujen pedagogiikasta ja – kas kummaa – asia muuttuikin mielenkiintoiseksi ja opinkin jotain – vahingossa.

Postikorttien, blogien, wikien lisäksi valokuviin tallentuu uskomaton määrä hiljaisia ajatuksia. Valokuvista myöhemmin.  Millaisia kokemuksia sinulla on postikorttien käyttämisestä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *