Blogaajana
Reetta Koski

Fasilitoin viime viikolla  KampusVisio -hankkeessa, jossa ajatus oli kerätä erilaisia skenaarioita tulevaisuuden oppimisesta ylipistossa. Se, mitä opiskelijat toivoivat tulevaisuuden yliopiston tarjoavan, oli yllätyksekseni henkilökohtainen ohjaus kuten uravalmennus, opintopsykologi ja oppimisen taitoihin valmentautuminen.

Kun opiskelin kasvatustieteitä yli 10 vuotta sitten uumoiltiin, että aikuiset olisivat entistä itseohjautuvampia ja omaehtoinen opiskelu virtuaaliyliopistoissa ympäri maailmaa olisi arkipäivää. Nykyisin tuhannet opiskelijat ympäri maailmaa  ilmoittauu huippuyliopistojen avoimille verkkokursseilla, mutta vain muutama prosentti on mukana kurssilla loppuun saakka. Toki esim.  Khan Academy tarjoaa mainion väylän itsenäiseen oppimiseen (yksityisopetusta ilman yksityisopettajaa), mutta tuntuu, että yhä useammat kaipaavat ohjausta.
Jos aikuinen olisi niin itseohjautuva ja ryhmästä riippumaton kuin väitetään, niin miksi ihmeessä minä ja lukuisat muut aikuiset ihmiset maksamme ohjatusta sisäpyöräilystä eli spinningistä, kun voimme ajaa polkupyörää itsenäisestikin ja vieläpä raittiissa ilmassa?
Meillä on entistä enemmän elämäntaidonvalmentajia, ravintovalmentajia, varallisuusvalmentajia, työnohjaajia, henkilökohtaisia kunto-ohjaajia, yritysvalmentajia jne. ja arvostamme henkilökohtaista otetta prosessissa.

Kaiken tarvitsemansa tiedon ravinnosta tai sijoittamisesta voi löytää netistä, mutta oppiminen ohjattuna on tavoitteelisempaa ja linjakkaampaa. Koulutuspäiviin osallistutaan osittain samoista syistä kuin spinningtunneillekin:

  • Ohjaaja on laatinut minulle valmiin ohjelman loppuvenyttelyineen (koulutussisällöt kertauksineen).
  • Ohjaaja ottaa vastuuta suorituksesta kontrolloimalla minua, sitouttaa minut tavoitteeseen, kannustaa ja motivoi.
  • Vertaisryhmä motivoi, kannustaa ja jakaa liikkumisen (oppimisen) iloa sekä luo (positiivista) ryhmäpainetta.
Vertaan itse usein taitavaa kouluttajuutta urheiluvalmentajiin. Spinningohjaaja kertoi puolestaan vertaavansa itse onnistuneen jumppatunnin järjestämistä hyviin bileisiin. Hyvässä koulutustilaisuudessa, urheilutunnissa ja bileissä on paljon samoja piirteitä. Draaman kaari eli pedagoginen juoni muodostuvat samoista elementeistä: Rytmi on hyvä, nostoja oikeissa kohdissa, aloitus ja lopetus muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Suosikki spinningohjaajani on erityisen hyvä pedagogina, koska hän…

  • Virittää tunnelman jo ennen spinningtuntia: Saliin tullessa soi musiikki. Spinningtunti alkaa useimmiten virittävällä väitteellä, haasteella, kysymyksellä, viime aikaisella tutkimustuloksella tai vitsillä.
  • Luo kahdenvälisen kontaktin keräämällä kontrollilaput henkilökohtaisesti. Tällöin en voi olla anonyymisti salin perällä vaan olen vahvemmin läsnä. Hän myös palauttaa luovuttaneet kuntoilijat katsekontaktillaan takaisin yhteiseen suoritukseen.
  • Poistaa kaiken hämmennyksen liittyen järjestelyihin kertomalla aina esim. miten tunnilla käyttäydytään tai laitteet toimivat. Näin huomio itse tekemisessä.
  • Sitouttaa suoritukseen kertomalla tunnin ohjelman ja mitä se merkitsee konkreettisesti. Tämän jälkeen hän antaa vastuun osallistujille tavoitteiden omakohtaistamisesta. Joka kerta haaste on juuri sen tunnin suoritukseen.
  • Kertoo lyhyissä sykleissä missä mennään ja mitä luvassa seuraavaksi: Selkeät työosuudet ja siirtymät seuraavat toisiaan. Pienien osatavoitteiden saavuttaminen on palkitsevaa.
  • Huomio eri liikkujatyypit monella tapaa: musiikki on vaihtelevaa ja suoritusta voi säätää omaan tasoon erilaisilla vaihtoehdoilla.
  • Todentaa lopuksi saavutetut tulokset osallistujille. Tunti ei koskaan lopu kuin seinään vaan draaman kaari laskee sopivasti rauhallisemmalla musiikilla ja sopivalla valaistuksella.

Oppiminen on sen keksimistä, että jokin on mahdollista. Opettaja toimii sokraattiseen tapaan paarmana, kätilönä ja pitojen vetäjänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *