Kirjoitettu: 13.9.2024

Työssä – ja muutenkin elämässä – kaikki ei mene aina ihan putkeen. Tästähän löytyy ihan sanontakin: hommat ei menny niin ku Strömsössä. Kun ei ne vaan aina mene. Mokat ja sattumukset on osa elämää ja niille kannattaa opetella nauramaan, vaikka vähän nolottaisikin.

Ideapakka on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta. Me saatiin toissa viikolla Ideapakan uusi ilme valmiiksi ja uudistusten lomassa tuli mietittyä kaikenlaista, mitä Ideapakan historian aikana on tapahtunut. Samalla tuli muisteltua kaikkia niitä hetkiä, kun tuli vähän mokailtua. Me tietysti yritetään parhaamme, mutta aina kun ihmiset on tekemässä, niin on mahdollisuus myös virheisiin. Tällä kertaa ajateltiin jakaa teille kaikille niitä hetkiä, kun hommat meni puihin.

Painintaa painotuotteen kanssa

Painon kanssa aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ideapakan painokset ovat pieniä oikeastaan siitä syystä, että aina löytyy jotain korjailtavaa. Joka kerta kun pakka menee painoon – eli joko tilataan upouutta pakkaa tai painetaan lisää jo aikaisemmin ilmestynyttä – pakka tarkastetaan ja tsekataan virheiden varalta. Ja silti, jostain sinne jää aina joku painovirhe tai useampi. Se vaan tuntuu olevan luonnonilmiö, vaikka tekis mitä. Yksi meillä vakavasti otettava teoria on, että kun taittotiedostosta tekee pdf:n, siinä tallettaessa syntyy pari typoa. Ihan oikeasti, ei saa nauraa.

Toinen “painomoka”, mikä meitä nyt jo naurattaa, on korttien tietty taustaharmaan väri. Se ei toistu painossa niin nättinä kuin haluaisimme, joten me ollaan kokeilujen kautta päädytty vaihtamaan sävyä vähän vaaleammaksi jo aikaa sitten. Kuitenkin jostain se vanha harmaa aina ilmestyy, sillä on ihan uskomaton maaginen kyky ilmiintyä jostain lopulliseen painotuotteeseen yhteen tai pariin korttiin. Tätä ei asiakas luultavasti edes huomaa, koska ero on ihan hiuksenhieno, mutta mehän se hoksataan heti, kun pakka saadaan käteen. Pahimmillaan samassa pakassa on vuorotellen molempia sävyjä iloisesti sekaisin ja tekisi mieli mennä nurkkaan häpeämään.

Lisäksi ollaan yhdessä painon kanssa pähkäilty vuosien aikana vaikka mitä ihmeellisiä mokia, että miten tällaisia pääsee edes syntymään. Mutta niin niitä mokia aina vain jostain tupsahtaa.

Posti kulkee, Kusti polkee, pakat seikkailee

Yksi tyypillinen mokien paikka on postitukset. Ideapakkalähetykset matkaavat asiakkaalle melkein aina Postin kirjepostin mukana meidän ihan omissa postituskuorissa. Niissä on seurantakoodi, joten me nähdään milloin tuotteet toimitetaan asiakkaalle ja miten kauan ne seikkailevat matkalla. Postilla on hieman huono maine, mutta meidän kokemus on, että sen kymmenen vuoden aikana mitä meidän tuotteita on Postin kautta kuljetettu, muistaaksemme kaksi lähetystä on jäänyt jonnekin ikuiseen hukkuspiiloon ja itse asiassa toimitus on erittäin varmaa. Joskus tulee asiakkaalta ilahtunut viesti, kun eilen tilattu pakka onkin tupsahtanut tänään postiluukusta. Joskus sitten taas saadaan sitä ei niin iloista viestiä, kun tilausta ei näy eikä kuulu. Useimmiten onneksi aika pienellä seikkailulla selvitään vaikka toimitus venyisikin viikon tai parin mittaiseksi.

Eräs meidän suuntaan tapahtunut postitusmoka tai seikkailu on ansainnut ihan oman blogikirjoituksensa ja osaksi maailmantilanteen vuoksi meidän Ideapussi-tilauksemme Nicaraguasta todettiin hukkuneeksi. Ja eikö mitä, 10 kuukauden kohdalla saatiinkin yllättävä saapumisilmoitus ja pussit pääsi verkkopuotiin asiakkaiden ihasteltavaksi. Lähetystä odotellessa ja setviessä ärsytti aika monta kertaa, joten me ymmärretään hyvin asiakkaiden turhautumista, jos tilausta ei näy eikä kuulu. Joskus ne toimitukset vaan kestää, toivottavasti ei kuitenkaan meiltä teille ihan kymmentä kuukautta.

Meidän yleisin postitusmoka on kuitenkin ihan omassa laajuudessaan: Jani laittaa tyystin väärän pakan asiakkaan pakettiin. Sitten niitä selvitellään asiakkaan kanssa ja lähetetään oikea pakka tilalle pahoittelujen kera. Nolottaa tietysti joka kerta, mutta tehdessä sattuu ja tapahtuu.

Tasapainoilua fasilitoinneissa

Meillä mokat ei aina liity Ideapakkoihin, vaan joskus jotain kommellusta tapahtuu myös fasilitoinnissa. Janin ensimmäiset vuodet fasilitoinnin parissa olivatkin aika lailla kauhun värittämiä. Entäs jos mokaan tai tapahtuu jotain, mihin en ollut varautunut ollenkaan? Kokeneemman Janin tsemppi aloittavalle Janille olisi, että älä huoli, mikään ei yleensä mene täysin suunnitelmien mukaan. Aina pitää suunnitella ja miettiä etukäteen, jotta on isoin mahdollinen vapaus muuttaa niitä suunnitelmia.

Eräs kuvaava tarina mokaamisesta oli aikanaan tilatussa fasilitoinnissa, jossa oli määrä jutella motivaatiosta työssä ja miten se on yksilön vastuulla. Pohjatöissä ja valmistelussa päädyttiin puhumaan vain siitä, miten se johtuu niistä ihmisistä. Janille ei kokemattomana tullut mieleen, että se ei ole koko totuus, sillä motivaatio ja sen puute voi johtua niin monista muistakin asioista kuin ihmisistä itsestään – vaikkapa työpaikasta tai organisaatiosta ja sen toimintatavoista. Sama asiahan voi näyttää johdolle motivaation puutteena ja laiskoina työntekijöinä, kun taas tekijöiden kannalta epämotivoiva asia on johtamisen ja organisaation aikaan saamaa. Se hetki, kun tajuaa valmistelleensa kokonaisen päivän ihan väärällä kulmalla, on kyllä varsinainen mokan ilmentymä. Siitäkin toki selvittiin ja opittiin.

Mokat on elämän suola ja niitä käy kaikille. Mokaamisen pelko on eräänlainen tekemisen fobia ja sille ei saa antaa liikaa valtaa. Mieluummin tehdään asioita kuin jätetään tekemättä. Ihan kaikessa elämässä inhimillisyys on lahja, joten annetaan asioiden mennä omalla tavallaan. Jokainen mokaa joskus ja mokia on hauskaa muistella näin myöhemmin sellaisella nolouden ja lämmön nostalgisella yhteistunteella.