Kirjoitettu: 3.3.2016
Kuusi vuotta sitten olin aloittanut Ideapakka-yritykseni ja rakensin toiveikkaana uutta Kallion yksiössäni Helsingissä, nyt istun Nuorgamissa mökissä ja rakennan taas uutta. Molemmissa hetkissä on samaa uuden luomisen iloa.
Vuosi sitten Ideapakka sai uuden kodin. Hiukan epäröivänä luovuin siitä, mutta tiesin, että oma lapsi on päästävä kasvamaan ja kehittymään uudessa ympäristössä. Ilokseni voin nyt todeta, että ratkaisu oli täysin oikea Janin ja hänen yhteistyökumppaneidensa käsissä Ideapakkatuoteperhe on kasvanut monella uudella pakalla.
Kun päätös Ideapakasta luopumisesta vahvistui, muutimme Nuorgamiin eli Suomen pohjoisimpaan kylään, Norjan rajalle. Miten elämä sitten muuttuu kun etäisyyttä maanteitse tulee 1300km pohjoiseen? Elämänmeno on huomattavasti rauhallisempaa. Se on hyvää vaihtelua viiden intensiivisen Ideapakka-yrittäjävuoden jälkeen. Samalla pitää tottua siihen että sosiaalinen elämä ja palvelut ovat rajatummin saatavilla. Esimerkiksi matkaa lähimpään synnytyssairaalaan on 500 km!
Täällä Tenojoen ja Kaldoaivin erämaan maastossa luonnollisestikin eletään luonnosta ja vapaa-aika kuluu metsässä ja kalastaen. Pakastepizzojen sijaan pakastin on nykyisin täynnä marjoja, poroa ja lohta. Nuorgamia kutsutaan ”onnellisten ihmisten kyläksi”. Onnellisuus ei ole asuinpaikasta kiinni.
Isoin muutos elämässäni on kuitenkin se, että olen nykyisin äiti. Yrittäjyys ei elämänmuutoksista huolimatta kuitenkaan jäänyt vaan muutti muotoaan. Tällä hetkellä toimimme luontoelämysten parissa. Yrittäjänä vaan toimitaan vauvan ehdoilla. Reilu vuosi sitten aloitin uutta liiketoimintaa tukemaan luontoliikuntaohjaajan opinnot Lapin urheiluopistossa. Harrastuksiksi valikoituu lajeja, joita tekee mielellään. Mietin miksei työkin voisi pyöriä samojen elementtien ympärillä?
Nykyisen yritykseni, Alma Arktika, työhön liittyy paljon samoja elementtejä kuin Ideapajojen vetämiseen. Aiemmin suunnittelin miten tuottaa oivalluksia ja samat elementit ovat läsnä, kun mietitään elämyksellistä päivää turisteille. Työhön kuuluu ryhmän toiminnan ohjaamista. Ryhmä pitää saada kokea olonsa turvalliseksi, mutta kokea voivansa tehdä asioita itse ja oivaltaa. Tähän liittyy se sama suunnittelematon elementti, jossa pitää olla valppaana, jotta elämyksestä saa kiinni, kun se yllättäen tulee vaikka lumikenkäretkellä nenän alle. Näitä elämyksiä ei voi tarkkaan etukäteen suunnitella ja silti työ on pitkälle elämysten suunnittelua. Ideoita kannattaa aina olla iso liuta takataskussa. Siksi seikkailupedagogiikkaan on suunnitteilla oma Ideapakka.
Vedin kuuden vuoden aikana yli 500 erilaisin tavoittein ja menetelmin suunniteltua Ideapajaa. Nyt toteutan Ideapajoja Lapin alueella. Ideapakka-aikaa muistelen hienona matkana: Kohokohtia oli monia mm. se kun uusi Ideapakka puserrettiin hiellä kasaan ja julkaistiin juhlallisesti. Hienoimpiin hetkiin kuuluu myös Ideapakkojen suojapusseja ompelevien nicaragualaisten naisten tapaaminen sekä ruandalaisen kummipojan luona vierailu. Kaikkein parhaimpia kokemuksia olivat Ideapajat, joissa synnytettiin jotain uutta esim. tuote tai palvelu tai otettiin vain uusia toimintatapoja käyttöön. Näissä Ideapajoissa oli läsnä elementti ennakoimattomuudesta ja riskinotosta ja se teki niistä samaan aikaan sekä stressiä kohottavia että erittäin palkitsevia.
On hyvä oppia tunnistamaan positiivinen vireystilan kohoaminen ja negatiiviseksi muodostuva stressi. Haluan edelleen suhtautua työhön leikkinä. Leikistä ei saa kuitenkaan tulla työtä. Tervetuloa Nuorgamiin oivaltavaan hiljaisuudesta ja luonnosta!
